"Otit loparit ja lähdit kalaan? 😅🆘", kysyi ystävä snäpissä

Koko lailla niin siinä kävi - vaihdoin työpaikkaa lennosta ja niin minullakin oli yllätyskesäloma! Ja mitäpä sitä kesälomallaan tekisi muuta kuin lähtisi sateiseen Käsivarteen kalastamaan ja Norjaan avantouimaan? Tässä lyhyt kuvareportaasi reissusta!
Könkämäenolla tuloilta oli lämmin ja poutainen, mutta tulihan se Lappi-sääkin sieltä seuraavaksi aamuksi, kun vähän potki!
Extempore-retki tehtiin Ruotsi-optiolla, eikä pelkän option takia haluttu hoitaa koirille ekinokokki-lääkitystä, joten ne jäivät (taas) kotiin. Vähän minusta tuntuu välillä "huonolta äidiltä", kun Börje kuitenkin nauttisi varmasti myös reissuista. Toisaalta, loman aikana Börje oppi uimaan ja sai rötvätä maalla, tuskin sitä siis hirveästi harmitti.

Matka kulki siis Könkämäenolle, mistä kiskaisin ensimmäisellä heitolla ihkaensimmäisen harrini, ja heti nelekytä senttiä! Ukko vasta laitteli viestiä että mihinkä menit kun minä jo päästelin veriä kalasta. Vastasin ukolle että eikö me kalastamaan tultu?

Harrihan se siinä! 

Könkämäenolta jatkettiin Kilpisjärven kautta Norjaan ja suoraan Steindalsbreenille. Paikka oli mielessä jo lähtiessä ja tulikin vastaan yllättävän nopeasti. Kello oli viisi iltapäivällä kun löysimme reitin lähtöpaikalle, ja tuumattiin että kai sinne nyt iltalenkiksi kävelee? Vähän evästä mukaan, ja jäätikölle!

Steindalsbreenin jäätikönmaitoa
Reitti on kokonaisuutena hyvin kuljettava, mutta sitä norjalaista nousua ja kivikkoista polkua on riittävästi. Hyvin olisimme voineet ottaa myös yhden yön kamat ja telttailla reitin varrella, mutta eipä tuotakaan tajuttu etukäteen. Lämmönsäätely vaatetuksella oli hankalaa, sillä sulamisjoki hohkasi kylmää, toisaalta oli hyvin kostea ilma ja hiki vain jäi iholle eikä haihtunut pois. Pyrimme korjaamaan tilannetta uimalla jäisessä jäätikköjärvessä. Kas näin.



Minusta jokaisen pitäisi käydä katsomassa jäätikköä. Pitkän matkaa ennen jäätikön reunaa kyltit osoittivat rajakohtia männävuosina. On hurjaa miten paljon jäätä on sulanut ihan muutaman vuoden aikana. Hurjaa ja pelottavaa. Ja surullista. 

Lyngenistä löytyy myös älyttömän söpö Lyngstuva - muumilaakso, etten paremmin sano. Lakkoja ja mustikoita kasvaa rinteillä, on pieni majakka ja majakanvartijan mökki, ja haaksirikkoutuneita laivoja! Pitihän se käydä myös Jäämeressä uimassa, ja kerätä rannalta näkinkenkiä. Yksi söpöimmistä telttapaikoistani ikinä!




Koska Ruotsi-optio oli olemassa, sen kautta myös lasketeltiin takaisin aakeelle laakeelle. Pikavisiitti Abiskoon virkisti ja tartutti pienen Kebnekaise-kuumeen. Käppäillessämme luontopolun pitkoksilla haaveilin kimaltelevasta lumesta ja sen narinasta suksien alla... ihan vähän vain. 

Telttapaikaksi löytyi Puolitkasjärven kalakämpän vierestä kohtuullisen tasainen sammalmätäs. Iltapalaa syödessämme kaksikin suomalaista autoa kurvasi vuorollaan parkkipaikalle. Me vähän manasimme, koska suomalaiseen tapaan kaipasimme omaa rauhaa emmekä niin olisi välittäneet naapureista - vaikka toki olisimme ystävällisesti tehneet tilaa pöytään ja kysyneet tärkeimmät kuulumiset. Ilmeisesti samaa vikaa oli näilläkin autoilijoilla, sillä kumpikaan ei jäänyt edes kysymään, aiommeko yöpyä. 

Ruotsissa asiat olivat sen verran vihreämpiä, että lakkoja löytyi telttapaikkamme vierestä, jos ei aivan tolkuttomasti niin kuitenkin enemmän kuin Suomesta, ja pakkaseenkin asti. Sitä paitsi, lakkoja poimiessa bongasin kauniin sompasammal-kasvuston! Eikö ole söpö!


Perämeren rannoilla pistäydyimme kahdella eri saarella: Seskaröllä sekä Hailuodossa. Seskarö oli ihan hauska ja lapsiperheille varmasti mukava rantansa puolesta. Hailuotoon kannattaa puolestaan poiketa, mikäli olut kiinnostaa: Hailuodon panimolla on pieni baari ja myymälä, josta haettiin kotiinviemiset. 



Tänä kesänä oli tällainen reissu, ehkä ensi kesänä sitten vähän toisenlainen. Onneksi lyhytkin loma voi virkistää, kun sen viettää tehokkaasti - oikeastaan tuntuu, kuin olisin viettänyt lomaa pitempäänkin kuin vain viikon. 

Tervetuloa arki, rutiinit, pimenevät syysillat ja työmatkapyöräilyt! Olen valmis!

Terkuin, Iina




Kommentit

Suositut tekstit