Pennusta retkikoiraksi

Börje on minun ensimmäinen oma koirani. 
Uutena koiranomistajana etsin kaiken mahdollisen tiedon koiran kanssa retkeilystä. Nyt voin kantaa oman korteni kekoon ja kertoa oman kokemukseni siitä, kuinka pennusta saa eräkelpoisen koiran. Jutun lopussa vinkkejä retkikoirasta haaveilevalle!


Lapinkoira rotuna on viehättänyt minua aina: se ei ole liian iso, mutta kuitenkin koiran kokoinen. Se kestää kylmää, on rakenteeltaan luonnollinen ja luonteeltaan iloinen eikä vaadi liikoja krumeluureja. Börje osui tielleni vähän yllättäen, enkä ollut suunnitellut koiran ottamista aktiivisesti, mutta kun tilaisuus avautui ja minun ja Börjen kemiat toimivat, tartuin siihen. Enkä ole katunut!

Kauan ennen päätöstä koiran hankkimisesta tiesin, että koiran täytyisi olla eräkelpoinen. Ystävien kanssa seikkaillessa puhuttiin aina siitä, että koira tästä hommasta puuttuu - ja se tekisi arkisesta lenkkeilystäkin paljon mielekkäämpää. 

Niinpä pienestä pitäen Börje on päässyt mukaan metsään. Aivan ensimmäisinä päivinä ihmeteltiin kotipihan pikkumetsää, pikkuhiljaa siirryttiin läheisen kuntoradan maastoihin.

Alle viiden kuukauden ikäisenä tehtiin paljon luoksetuloharjoituksia metsässä. Börje kulki liina perässään vapaana, ja minulla oli taskussa osa kaverin iltaruuasta. Tasaisin väliajoin "löysin" pienen kasan nappuloita puun juurelta ja kutsuin Börjen tätä ihmettä katsomaan. 

Edelleen Börje tulee kohtuullisen hyvin luokse, jos se on tietoinen tarpeeksi hyvistä herkuista. Kaverilla on kuitenkin riistaviettiä ja omapäisyyttä sen verran, ettei sitä viitsi irtipitoaikana pitää irti ilman paikanninta. Toisaalta tämä helpottaa - eipähän tarvitse miettiä, pitääkö irti vai ei.

Ensimmäisen kerran Börje nukkui teltassa reilun puolen vuoden iässä. 

Börje on aina ollut erittäin vilkas ja aika ajoin huono rauhoittumaan yöpuulle, mutta telttassa se tiesi heti miten toimitaan! Kun telttailemme kahdestaan, meillä on käytössä Fjällrävenin Abisko Lite 1, eli yhden hengen teltta. Se riittää meille nukkumiseen mainiosti - Börje etsii oman tilansa jalkopäästä eikä juuri pyöriskele ennen aamua. Leirissä puuhailun ajaksi varaan yleensä jotain kauan pureskeltavaa herkkua, vaikka nykyään Börje ymmärtää jo senkin jutun juonen ja lähinnä nukkuu tai tarkkailee rauhassa ympäristöään.

Koska koiria ei voi (lähes) koskaan olla liikaa, minulla kävi onni kun ukon mukana sain myös toisen koiran. Silloin kun retkeilemme koko perheen voimiin, meillä on kolmen hengen teltta, jossa koirat nukkuvat pääasiassa absidissa. 

Lopuksi minun ja Börjen vinkit tuoreille tai tuleville retkikoiran omistajille! 
Nämä vinkit perustuvat omaan kokemuspohjaan ja tekemällä opittuun tietotaitoon. En ole alan ammattilainen, vaan asiaan perehtynyt ja edelleen oppiva harrastaja.

1. Valitse rotu tarkoin! Kukin tietenkin päättää itse, millaisia ominaisuuksia rodunvalinnassaan priorisoi. Mieti tarkasti, riittävätkö rahkeet koiran vaatimaan liikuntaan ja turkinhoitoon. Samoin kannattaa miettiä, haluaako retkeillä koiran kanssa talvella - silloin suosittelisin pohjoisia rotuja. Juttele kasvattajan ja rodun omistajien kanssa - ja jos lapinkoirista haluat tietoa, minulta saa kysyä!
2. Ota koira mukaan pienestä pitäen! Alkuun ei tarvitse tehdä pitkiäkään retkiä, tai sitten pentua pitää  kantaa osan matkaa. Muista aina edetä pennun ehdoilla!
3. Panosta teille sopiva hihna-valjas-ratkaisuun! Valjaat ovat turvallisimmat ja ergonomisemmat pitemmillä reissuilla, ja hihnan on hyvä olla monikäyttöinen, niin että saat sen tarvittaessa kiinni rinkkaan, puuhun ja vyötärön ympäri. Jos haluat, täysikasvuiselle koiralle voi myöhemmin hankkia repun omien ruokien kantamista varten, mutta pennulle sitä ei vielä saa laittaa!
4. Mukaan herkkuja (mahdollisimman hyviä)! Tikkujen tai kanafileiden ääreen koira rauhoittuu mukavasti, kun tullaan taukopaikalle. Ja pitäähän hyvästä suorituksesta palkita! Retken lomassa voi myös opetella ihan arkisia ja hauskojakin asioita, kuten toisten koirien ohittamista, runkojen yli hyppimistä tai seuraamista. Josta päästäänkin seuraavaan...:
5. Opeta peruskäskyt! Luoksetulo siltä varalta, että koira pääsee vahingossa irti, rauhoittuminen leiriä varten, ja oma suosikkini "TAKANA" mm. pitkoksilla, alamäessä ja kapeilla poluilla kulkemiseen. Börje tietenkin osaa täydellisesti nämä kaikki...

Iloista retkeilykautta kaikille!
Terkuin, 
Iina ja Börje 


Kommentit

  1. Samaistun! Ostin kknartun hirvikoiraksi ja koulustus alkoi leikinkautta hetikotiuduttua metsää sai kulkivapaana mennä nii kauas kuin uskalsi! Juuston palat oli hyvää netalle! Oppi metässä luoksetuloa yms. Mitää extreemtemppuja en ees halunnut opettaa vaan perusoppivaisuus! Lopulta nettaa ei syttynyt riistalle ja koitin ihan huvinvuoksi lähteä yöretkelle. Ja vuosia myöhemmin mennään kuin vanhatekijä! Karhukoira on hyvä vaihtoehto se vaan vaati mielestä jämäkän koulutusen! Kestää pakkasta riippuu tiet onko tarha vai sisäkoira. Mulla sisällä nukkuu vieressä koto ja reisuilla! Monet nukkuu hangessa 30 pakkasella vaikka koppi. Mietin 1 reisun alussa miten netta 15 pakkasta yöl! Laavulla karva alunen viltti päälle lämminvesipullo yöksi!! He se potki viltin poipäältä. Sit potkas vesi pullon. Ja tunteja myöhemmin viriteltii aamupalatulet

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit